8.10.2013

Lupalakimies

Vuoden 2013 alussa astui voimaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista. Näistä avustajista käytetään usein nimitystä lupalakimies. Uudella lailla ei ole vaikutusta asianajajana toimiviin lakimiehiin, mutta laki asettaa nyt myös muille oikeudenkäyntiavustajana toimiville lakimiehille vastaavia ammattieettisiä ym. velvoitteita. Lain myötä kaikki oikeudessa esiintyvät lakimiehet alistetaan yhtenäisen valvonnan piiriin.

Taustaa uudistukselle

Uuden lain säätämisen taustalla on ollut tarve parantaa asioiden hoidon laatua oikeudenkäynneissä ja mahdollistaa puuttuminen epäasianmukaiseen menettelyyn. Laki parantaa oikeutta käyvien (kuluttajat, elinkeinonharjoittajat, viranomaiset) oikeusturvaa, helpottaa tuomioistuinten ja syyttäjien työtä sekä tekee toivottavasti oikeudenkäynneistä aiempaa sujuvampia ja nopeampia. Nykyisistä säännöksistä puuttuu kunnollinen mahdollisuus puuttua asiamiehen epäasialliseen toimintaan. Ennen lain voimaantuloa ainoastaan tuomioistuin on voinut rajoittaa asiamiehen esiintymistä kyseisessä tuomioistuimessa. Lain myötä avustaminen oikeudenkäynnissä katsotaan nimenomaan ammattimaiseksi toiminnaksi. Uudistuksen tavoitteena on oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien työn laadun parantaminen. Ammattimaiselle toiminnalle pitää voida asettaa korkeampia laatuvaatimuksia kuin tuttavan avustamiselle tai sivutoimiselle asianajolle. Tuttavien ja lähisukulaisten avustaminen oikeudenkäynnissä tai muu sivutoiminen asiainhoito ei lain säätämisen jälkeen ole enää sallittua.

Lain seurauksena luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat velvollisia noudattamaan samanlaisia ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajat.

Edellytykset luvan saamiselle
 
Lain astuttua voimaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana yleisissä tuomioistuimissa (käräjä-, hovi- ja korkein oikeus) voi toimia vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Hallinto-oikeuksissa lupa tarvitaan, jos asiamies tai avustaja hoitaa lastensuojeluasiaa. Asianosaiset saavat edelleen ajaa itse asioitaan tuomioistuimissa, mutta, kuten edellä todettiin, lähisukulaiset eivät enää saa ilman lupaa toimia asiamiehenä tai avustajana oikeudessa.

Luvan saaminen edellyttää ylemmän oikeustieteellisen tutkinnon suorittamista sekä riittävää perehtyneisyyttä oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen tehtäviin. Perehtyneisyyttä eli kokemusta osoittaa mm. asianajajatutkinnon tai tuomioistuinharjoittelun suorittaminen, vähintään vuoden työkokemus syyttäjän toimessa tai muu avustajan ja asiamiehen työhön perehdyttävä vuoden mittainen työkokemus. Edelleen oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen pitää olla rehelliseksi katsottu eli häntä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen viimeisen viiden vuoden aikana tai sakkorangaistukseen viimeisen kolmen vuoden aikana rikoksesta, joka osoittaa henkilön sopimattomaksi oikeudenkäyntiavustajaksi tai -asiamieheksi. Oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies ei myöskään saa olla konkurssissa.

Lupaa haetaan riippumattomalta oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta. Lautakuntaan kuuluu kolme edustajaa eri tuomioistuimista, yksi luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja sekä yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava henkilö. Lautakunta alkoi käsitellä hakemuksia heti lain astuttua voimaan, 1.1.2013.

Milloin lupaa ei tarvita
 
Lupaa ei tarvita, jos asiamies tai avustaja on työ- tai virkasuhteessa asianosaiseen. Yhtiön oma lakimies voi siis edelleen hoitaa työnantajansa oikeudenkäyntiasioita. Tosin usein yritysten lakimiehet eivät katso omaavansa riittävää käytännön kokemusta oikeudenkäynneistä ja hekin pyytävät usein kokeneen asianajajan apua. Lupaa ei tarvitse myöskään työmarkkinajärjestön palveluksessa oleva lakimies hoitaessaan palvelussuhteeseen liittyviä asioita. Myös ns. riidattomia velkomisasioita hoitavat tahot on vapautettu luvan hankkimisesta. Tällaisia asioita hoitavat useasti perintätoimistot ns. massaperintänä eikä riita yleensä etene suulliseen oikeudenkäyntiin asti.

Valvonta ja seuraamukset

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on oikeuskanslerin, asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen. Valvonta perustuu pääasiassa tehtyihin kanteluihin, mutta myös tuomioistuimet voivat tehdä ilmoituksen avustajan velvollisuuksien vastaisesta menettelystä.

Jos luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan todetaan menetelleen lain asettamien velvoitteiden vastaisesti, hänelle voidaan määrätä kurinpidollinen seuraamus. Rikkomuksen asteesta riippuen oikeudenkäyntiavustajalle voidaan antaa huomautus, varoitus, määrätä hänelle seuraamusmaksu (500 – 15.000 euroa) tai ankarimmassa tapauksessa hänen lupansa voidaan peruuttaa. Valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan antamasta kurinpidollisesta ratkaisusta saa valittaa Helsingin hovioikeuteen.

Henkilöllä, jonka lupa on kurinpidollisena toimena peruutettu, on oikeus hakea lupaa uudelleen vasta, kun kolme vuotta on kulunut luvan peruuttamisesta.

Asianajajat

Asianajajan toimesta ja velvollisuuksista on tarkemmin kerrottu artikkelissa Asianajaja ajaa asiaasi. Kertaan kuitenkin seuraavassa muutamia tärkeimpiä seikkoja, nimenomaan lupalakimiesjärjestelmää silmällä pitäen.

Asianajajat eivät tarvitse erillistä lupaa, koska asianajajaksi pääsy jo itsessään edellyttää ankarampia kelpoisuusvaatimuksia kuin edellä mainitun luvan saaminen. Asianajalta edellytetään mm. neljän vuoden työkokemusta. Lisäksi asianajajaksi pyrkivän on suoritettava Suomen asianajajaliiton järjestämä asianajajatutkinto. Asianajajaksi voidaan hyväksyä vain henkilö, joka on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Edelleen jokaisen asianajajan on vuosittain osallistuttava jatko-/täydennyskoulutukseen. Koska asianajaja ei tarvitse erillistä, nyt käsittelyssä olevan lain mukaista lupaa, henkilön aikaisemmin saama lupa raukeaa, jos hänet hyväksytään asianajajaliiton jäseneksi.

Asianajajista annetun lain mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Hyvä asianajajatapa säätelee tarkemmin asianajajan velvollisuuksista niin päämiestä kohtaan kuin asianajotoiminnan järjestämisestä yleensä. Asianajajien eettiset tapaohjeet heijastavat yhtäältä kansalaisten käsitystä hyvästä oikeudenhoidosta ja toisaalta asianajajien käsitystä tehtävänsä merkityksestä ja arvosta sekä heidän velvollisuuksistaan sekä päämiestä kohtaan että osana yhteiskunnan oikeudenhoitoa. Uuden lain myötä luvan saaneille lakimiehille asetetaan samanlaisia ammattieettisiä velvoitteita, joita asianajajat jo nyt noudattavat.

Juha Auvinen

asianajaja